Kissakuvahaaste 111: Kissa kuin koira

Tämä oli helppo haaste, aiheen puolesta, kunnon kuvia taas ei oikein ole. Beahan noutaa,  mieluiten kyniä, toisinaan karvahiiriä ja tässä yksi päivä esim. muovitettua ohutta rautalangan pätkää. Mitään käskyähän tähän ei ole ja Bea on itse keksinyt leikin, se tuo minulle kynän tai lelun ja sitten sitä pitää heittää ja sitten sen perään pingotaan niin että varomattomat sivulliset saavat helposti kynnestä. Kynnestä saattaa saada myös kun lelua heittää, lelu siis tuodaan heitettäväksi, mutta siihen ei anneta koskea…

Koitetaas miten onnistuu videon laitto, laatu ei ole mitenkään mahtava. (eikä meillä aina ole noin sotkuista :/ )

Graffiti

Ensin tästä ei pitänyt tulla erityisesti käsityöblogi ja sitten blogailinkin vain käsitöistä, nyt kun käsityörintamalla on ollut aika hiljaista, olen taas kirjoitellut niitä näitä, hmm.  Halusin blogista kanavan kirjoitella omia ajatuksia ja pohtia poikkeavia valintojani, mutta käsitöistä ynnä muista on vain niin paljon helpompi kirjoittaa ja lukijoitakin löytyy helpommin, mutta ei kai sillä niin väliä mitä kirjoittelen, pidätän itselläni kuitenkin oikeuden kirjoitella mitä haluan, tämähän on minun blogini.

Sain viime viikolle työvuoroja ja se tuntuu aina sekoittavan pasmat totaalisesti, tuntuu, ettei kerkeä sitten mitään muuta kuin sitä työtä…  Eilen kuitenkin ehdin torille kesäkauden avajaisiin ja ostin itselleni pienen stevian taimen ja pienen keijunmekon. Keijunmekko on mielestäni tosi ihastuttava kesäkukka, mutta yleensä todella hintava, sain pienen mekkoni, jossa on jo pieniä kukkiakin seitsemällä eurolla, olen onnellinen :) Parvekkeelle syyhyttäisi jo sormia laitella vaikka mitä, mutta ehkei ihan vielä kannata, kuitenkin vielä toukokuukin. Mietin myös yrittäisinkö kuljettaa multasäkkejä kaupasta kotiin pyörällä vai bussilla…

Bussilla on tullut liikuttua aika paljon, vaikka nyt olisi pyöräkin millä polkaista keskustaan. Tällaisia sitten sieltä bussista bongailin.

Neulegraffiteja keskussairaalalla, pahoittelen huonoja kuvia, en viitsinyt jäädä bussista pois nuiden kuvaamisen takia. Nuo kaksi ovat aika lähekkäin enkä sitten ole muita bongannutkaan, en tosin yleensäkään huomaa mitään. Tuo bussipysäkin tolpassa oleva on hauska, siinä on monta tupsua koristeena.

Neulegraffiti olisi hauska ja nopea työ ja jos sen vielä veisi sellaiseen paikkaan, mistä sen näkisi vaikka bussista, niin voisi tarkkailla pysyykö se tallella ja ehjänä. Mutta, en oikein tiedä hyväksynkö neulegraffiteja, ne on hauskoja ja ne voi helposti poistaa, mutta silti.

Nyt keskityn katsomaan Strömsöä, joka on yksi lempiohjelmistani.

Postcrossing

Vaikka neulominen on nyt vähän jäänyt, niin minulla on uusi mielenkiintoinen harrastus: Postcrossing. Homma toimii lyhykäisyydessään niin, että minä lähetän jollekulle postikortin ja  joku lähettää minulle postikortin.

Yritin tehdä Flicrillä kollaasia, mutten kyllä osannut, onko se jokin ihan erillinen ohjelma vai miten ihmeessä niitä kollaaseja sillä tehdään ? Picasalla kokosin sitten tämän, mutta sehän napsi ihan mielivaltaisesti kuvat neliöiksi, niin että jäi korteista melkein puolet pois :( mutta eiköhän tästä saa jonkin käsityksen.

Useimmat pyytävät kortteja lähettäjän kotikaupungista ja paikallisista nähtävyyksistä, Hämeen linnan kuvaa olen lähetellyt ja pari Suomi-korttia. Saanut olen mm. keskellä olevan lepakkokortin Australiasta, sen alapuolella olevan kissana poseeraavan koiran New Yorkista ja vasemmassa yläkulmassa olevan maisemakortin Etelä-Afrikasta. 

Vähän kaipailisin Hämeenlinnasta tyylikkäämpiä kortteja, nuo linnakortit on ihan kivoja, mutta olisi kiva välillä vähän muitakin lähetellä, vaikka menevätkin aina eri ihmiselle. Vähän välillä tuntuu, että englantini on todella huonoa, eikä kukaan ymmärrä sitä, mutta jos vaikka tässä ohessa vähän parantaisin sitä.

Saamani kortin löytyvät myös Flicristä ja joitain muitakin kuvia, jos kiinnostaa.

 

j.k. Lähettämäni ja saamani kortit löytyy tietysti myös postcrossing-profiilistani

Kissakuvahaaste 110: Taso

a

Halusin Bealle ihan ehdottomasti lattiasta kattoon olevan raapimispuun, jotta se saa reilusti teroitella kynsiään ja toteuttaa itseään.

Puusta tuli heti kiva nukkumis- ja leikkipaikka. Muuttaessahan kävi sitten niin hassusti, että puusta jäi osia äidin autoon, enkä saanut sitä pystytettyä, ennen kuin sain osat pari viikkoa myöhemmin. Harmiksemme täällä on vähän korkeampi huonekorkeus, kuin edellisessä asunnossa ja katon ja lattian väliin pingotettavasta tolpasta loppuu pituus kesken, että sen saisi tukevasti kiristettyä paikalleen, joten tein pika virityksen köyttämällä yläpään tolpasta verholautaan, näin Bea pääsi vihdon nukkumaan omalle paikalleen…

… ja ihan uudelle tasolle!!!

Ensimmäisen kerran tälle uudelle tasolle löydettiin keskellä yötä ja hätääntynyt mamma kävi hakemassa katon ja verholaudan väliin puristuneen kissaraukan pois, jakkaralla keikkuen. Myöhemmin ilmeni kuten arvata saattaa, että tästä kivasta uudesta paikasta päästiin myös ihan itse pois, joko menoreittiä, eli raapimispuun kautta, tai suvereenisti hyppäämällä mamman sänkyyn.

Annoin kissan kiipeillä, olipahan jotain uutta tekemistä, vaikka vähän hirvittikin välillä, mutta sitten meni hermot siihen että yhä useammin verholaudan päältä hypättiin alas, siis sänkyyn, myös keskellä yötä. Myöskään raapimispuusta neiti ei viitsi laskeutua nätisti alemman tason kautta, vaan sieltäkin, hypätään, sinne mikä nyt sattuu olemaan lähimpänä: työtuolille, joka kaatuu tai työpöydälle kaikkien papereiden päälle, jotka kivasti liukuvat ympäriinsä, joten raapimispuu lyheni kolmannekseen alkuperäisestä mitastaan, ja pysyy nyt pystyssäkin ilman köysi viritelmiä.

“Tyhmä mamma, kaikki kiva kielletään” Kyllä, ainakin toistaiseksi, kunnes raapimispuu saadaan kiinnitettyä tukevasti johonkin muualle kuin verholaudan viereen.

Näyttötehtävä

Näyttötehtävä tuli palautettua, viimeisenä palautus päivänä, tosin 11 aamulla, kun aikaa olisi ollut 16 asti ;) Tässä pari huonoa kuvaa tekeleestäni.

Tällainen laatikko lähti ennakkotehtävänä.                                           Minä, kulttuuri ja ohjaaminen – Ajatuksia ja muistoja                      
Aikalailla ohitin sen kulttuurin merkityksien pohtimisen ja toin esille vain omia kokemuksiani ja muistojani

Ja tällaista siellä laatikossa oli:  ottaminani valokuvia, vanha teatterilippu, kaksi valokuvaa minusta (askartelemassa ja näyttelemässä), käsityökeskuksessa tekemäni tonttu sekä 1,5 A4 tekstiä. Jos nyt joku haluaa, niin voin sen tekstinkin johonkin näkyville laittaa, mutta se oli lähinnä omasta kulttuurisesta historiastani ja aika pikaisesti kirjoitettu.
En nyt sitten tiedä oliko tuo laatikko kovin hyvä idea, itse laatikon työstämiseen meni turhaan tunteja ja sisällönkin punainen lanka jäi vähän ohkaiseksi. Olisin pystynyt parempaankin, jos olisin todella aloittanut tehtävän ajoissa.
Laatikko on serviettitekniikalla päällystetty konvehtirasia ja pohjamaalaamisesta huolimatta joistain kohdin paistaa iloisesti soikea pandan logo… Tulipahan sekin tekniikka kokeiltua, ihan hauskaa oli, mutta siistiä jälkeä oli aika vaikea saada, johtuen ehkä päällystettävästä materiaalista, joka oli kartonkia ja liukasta.
Toivottavasti saan aikanani kuulla kommentteja omasta työstäni ja nähdä muiden töitä, kiinnostaa todella nähdä miten muut ovat tehtävän toteuttaneet. Nyt sitten vain odotellaan pääsykoekutsua. Laitan tälle ohjaustoiminnalle/koulujutuille oman tunnisteen ja toivon mukaan blogaan sillä tunnisteella vielä toistekin.

Kissakuvahaaste 108: ikkuna

Bealla on uusi väliaikainen tarkkailuasema keittiön ikkunan edessä. Ikkunalaudat on vielä kiinnittämättä ja kissan kiipeily kukkapöydällä tai roikkuminen keittiön ikkunassa alkoi ottamaan hermoon, joten pinosin laatikoita ikkunan eteen ja nyt kelpaa katsella pihalle.

Välillä täytyy mennä vähän lähemmäs, kun näkyy jotain mielenkiintoista.

Ikkunasta katselu kuvan ottaminen oli yllättävän vaikeaa, kun neiti tulee heti katsomaan mitä teen, kun otan kameran käteen, kuten tässä, jokin ulkona oli kuitenkin vielä kiinnostavampaa.

Uusia

Vanha sänkyni nitisi ja natisi, enkä suostunut ottamaan sitä enää tänne uuteen asuntoon. Nukuin pari viikkoa ennen muuttoa ja pari viikkoa sen jälkeen, lattialla vanhalla patjalla. Törmäsin tarjoukseen futonista ja pienen pähkäilyn jälkeen ostin sellaisen. Sain sängyn torstaina, osina tietysti, joten ei muuta kuin kasaamaan. Täytyy kyllä sanoa, että ihan ei tuo ohjeessa luvattu “yksi ihminen, 30 min” riittänyt, kun yksin pakotti sängyn kappaleita yhteen. Mutta nyt minulla on uusi sänky, futon sellainen!

Sänky on himppusen liian iso tähän kämppään, mutta yritän elää asian kanssa, koska toivon mukaan nukun tuossa sängyssä vielä isommassakin asunnossa, enkä aina yksin.

Uutta on myös kengät. Olen päättänyt satsata kunnon kenkiin, mutten tunnu silti löytävän sopivia, jos muoto miellyttää, niin lesti ei ole hyvä, kuten El Naturalistan kengissä. Päädyin sitten Eccoihin, vaikkei malit kovin muodikkaita olekkaan, empä minä muutenkaan kovin muodikas ole :) Olen todella tyytyväinen ostokseeni. Vielä pitäisi löytää lenkkikengät, että voin jatkaa kävelyretkiäni.

Eilen kävelin keskustasta linnalle ja pitkälti eteenpäin rannan polkua seuraten. Kotona laskin karttapalvelun mukaan kävelleeni yli 6km, mikä on minulle aika paljon.
Täytyisi varmaan perehtyä siihen kuinka nuo kuvat saisi klikkaamalla isommiksi, eihän tuostakaan näy mitään…
Blogattavaa pulpahtelee mieleen jatkuvasti, mutta kamerasta tuntuu aina olevan patterit loppu, tai loppumaisillaan, niin ettei sitä viitsi raahata mukana, ja sitten kun on kuvia ei ehdi/viitsi istua tähän niitä siirtämään ja kirjoittamaan postauksia. Yritän kuitenkin säännöllisesti jotain kirjoitella, vähintään kerran viikossa, ja yllättävän hyvin olen siinä tähän asti onnistunut.
Nyt yritän keskittyä ennakkotehtävään. Olen muuten todella otettu kommenteista joita sain edelliseen postaukseeni, liittyen siihen. Antoivat intoa tarttua toimeen.

Valintakoetehtävä

Ohjaustoiminnan pääsykokeisiin sisältyvän näyttötehtävän palautus on 15.5. enkä ole oikeastaan tehnyt vielä mitään :/ Ei ettenkö olisi yrittänyt, mutten oikein saa kiinni tehtävästä.

NÄYTTÖTEHTÄVÄ 2009: KULTTUURIN VOIMA - NÄKÖKULMIA KULTTUURIIN
Näyttötehtävänä on tarkastella näkökulmia kulttuuriin ja sen merkityksiin, vaikutuksiin ja hyötyihin.
Rakenna kirjoittaen ja haluamallasi tavalla visualisoiden A4-kokoon mahtuva kirjanen tai muu tuotos, jonka teemana on sinä, kulttuuri ja ohjaaminen. 
Sinä päätät itse, mitä asioita ja miten tuot esille. Asiat kuvailevat esimerkiksi

• käsityksiäsi kulttuurista
• työkokemustasi, erityisesti ohjauskokemus eri asiakasryhmien kanssa
• koulutustasi
• vahvuuksiasi ja harrastuksiasi
• intohimojasi, mielenkiintosi kohteita, sinulle tärkeitä asioita, arvojasi
• suhtautumistasi muihin ihmisiin
• tulevaisuuden suunnitelmiasi

Ajattele, että tuotos muodostaa visuaalisen ja kirjallisen kokonaisuuden, joka samalla perustelee sitä, miksi haet koulutukseen ja miksi sinut tulisi valita ohjaustoiminnan opiskelijaksi.
Odotamme uteliaina, mitä ajattelet kulttuurista, elämästä ja ohjaamisesta?

“Näyttötehtävänä on tarkastella näkökulmia kulttuuriin ja sen merkityksiin, vaikutuksiin ja hyötyihin.”

Ja sitten kuitenkin ehdotetaan kertomaan itsestään.
Ymmärrän, että pääsykoetehtävässä kerrotaan itsestä ja suhteestaan haettavaan koulutukseen ja sen aiheisiin, mutta miten yhdistän sen kulttuurin näkökulmiin? Kun tehtävä on ihan kaksijakoinen, mutta en näe sitä kuitenkaan kaksiosaisena. Tekisi mieli vain ohittaa otsikko ja ensimmäinen lause, mutta eikö ensimmäisessä lauseessa pitäisi olla se oleellisin? Varsinkin tehtävänannossa.
Haluaisin tehdä tehtävän huolella, mutta tätä menoa kyhään jotain kasaan viimeisillä hetkillä ennen palautusta.
SS edistyi tänään neljän kerroksen verran, sain töitä muutamaksi päiväksi, enkä sitten ole juuri muuta tehnytkään.